Messukohde Kotola oli lempparini! Talon ei tarvitse olla iso ollakseen tilavan tuntuinen ja valoisa. Tykkäsin rintamamiestalo kohtaa japanin-meiningistä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tällainen talo olisi levollinen paikka asua. Yllättäen aika hintavan tuntuinen kuitenkin, olikohan about 300 000e vuokratontilla ja kai halvimmasta päästä messutaloja...

Tästä tykkäsin myös. Arkkitehtuuri oli raikasta ja tilat valoisia. talossa oli rauhallinen tunnelma, josta tykkäsin. Ja vitsit mikä portaikko! Seuralaiseni mielestä taas tässä ei ollut mitään vaan oli tylsä, mutta laitanpa kuvat jos joku muukin tykkäisi. Onneksi rakennuksia oli messuilla monenlaisia, jospa jokainen löysi jotain kiinnostavaa!

Tämä kohde on Hongan Markki ja kuvan lainasin yrityksen sivuilta kun en itseltä löytänyt. Kohteen arkkitehti Anssi Lassila (oon vähän fani) on  suunnitellut paljon muitakin hienoja puurakennuksia ja tämä on tosi kaunis myös. Tykkään myös ulkorakennuksesta.

Riihi oli ehkä yllättävin ja hyvällä tavalla persoonallinen kohde (emme tosin ehtineet vierailla kaikissa) ja kaikkein vaikein valokuvata! Tässä oli kiinnostavasti hyödynnetty järvimaisema, jota ei patovallin vuoksi näy ensimmäisestä kerroksesta. Olohuone ja keittiö oli varmasti sen vuoksi toisessa kerroksessa ja toimi! Alakerran sisääntuloaulan funktio jäi tosin mietityttämään, mutta lienee asukkat miettineet sen käyttötarkoituksen vastaamaan omia tarpeitaan. Se oli ihan superhieno kuitenkin molemmin puolin taloa peilautuvien vesiaiheiden ja betoniportaikon kera. Ulkoa talo oli ehkä omaan makuun mahtipontinen, mutta hyvä julkisivusommittelu silti.

Terveiset pieneltä asuntomessupyrähdykseltäni! Kävin siellä vauvan ja ystäväni kanssa miesväen hurvitellessa Hoplopissa. Ennen kuin unohdan koko tapahtuman, kirjoitanpas muutaman ajatuksen tännekin!

Edellisen kerran asuntomessuilla kävin Tampereella ja Kokkolassa, joten kovin tuoretta vertailukohtaa ei ole. Olin kuitenkin miltei yllättynyt, miten monta kiinnostavaa kohdetta Seinäjoelta löytyi. Tykkäsin siitä, miten osalla aluetta oli rakennukset käsitelty ulkoa luonnonläheisillä väreillä, jotka tekivät varsin erinäköisistä rakennuksista levollisen kokonaisuuden. Sillä osalla aluetta, jolla väritys puolestaan vaihteli enemmän, jäi rakennusten välinen dialogi mielestäni vähän oudoksi. Mäntymetsä talojen ympärillä oli myös hieno, joten koin pihojen pienuuden oikeastaa ihan positiivisena, minä kun en koskaan ole ollut mikään golf-nurmien ystävä. Luontoa oli siis säilynyt enemmän.

Keräsin ylle muutaman kohteen, jotka kokonaisuutena tuntuivat kiinnostavilta. Seuralaiseni kanssa makumme olivat muutamista kohteista vähän erilaiset, mutta oli tosi mielenkiintoista kuulla perustelut, miksi joku oma suosikkini ei miellyttänyt. Pitää arkkitehdin jalat maassa :D

Sopiiko nämä talot vierekkäin, mitä mieltä olette? 

Pieni synttärisankari

Oho, viime postauksesta onkin taas aikaa! Kevät on vyörynyt vauhdilla, joskin ne lukuisat viikot kun meillä on sairastettu, ovat tuntuneet pitkiltä. Jospa nyt olisi vähän terveempi kausi meillä luvassa ja ehkä tännekin juttua enemmän!

Viikonloppuna vietimme esikoisen 2-vuotisjuhlia, joiden puitteissa lauantaina tupa oli täynnä pojan taaperokavereita ja sunnuntaina puolestaan sukulaisia. Nyt on tyypillinen after party-olo eli jokseenkin kaikkensa antanut :D Jostain syystä valmistelut aina jäävät viime tippaan, jonka vuoksi ensimmäiset vieraat vastaanottivat minut plösöverkkareissa vaikka yritin valmistella kaiken etukäteen. Ehkä seuraavat juhlat kehittelen vielä yksinkertaisimmiksi, koska meillä on ihkuja ystäviä ja parasta juhlissa on kuitenkin heidän kanssaa ajan viettäminen. Poika on selvästi alkanut ymmärtää juhlimisen hienoutta. Lahjatkin saivat ihastuneita oooo wohoo-kommentteja :D

Mutta se meidän 2-v! Hän on varsin valloittava persoona ainakin äidin puolueellisesta näkökulmasta. Hän on herkkä mutta reipas, päättäväinen, aikaansaava, välillä vähän hulivili kaveri. Hänen lemppareitaan ovat pehmokarhu Titi, pillimuki ja superpallo. Leikeistä liukumäen laskeminen, pallon heitto, tornin rakentaminen, piirtäminen ja keittiöhommat ovat selvästi mieluisammasta päästä. Bussi- ja hissiajelut ovat usein pyydettyjä touhuja. Leivomme paljon ja sitäkin useammin paistamme tai keitämme kananmunia. Tähän pitää lisätä, että kulhon puuttuminen ei ole pojan näkökulmasta mikään este hyvän taikinan teolle, kananmuna lattialle vaan ja jauhoja päälle :P Tuleva pastamestari siispä? Juttua häneltä on hiljalleen alkanut tulla lisää. Vuosi sitten sanavarasto oli mielestäni tosi laaja ikäiselleen, mutta kävelyn opettelun myötä moni sana unohtui. Lempisanoja ovat tällä hetkellä äiti, isi, hissi, bussi, musiikkia, Titi ja kengät. Lempilauseita puolestaan ei sitä, ei tätä, ei tota.

Sitten meillä on yksi 5-kuukautinen hymytypy! Hänkin osaa jo yhtä ja toista. Leikkimatolla kierähdetään hetkessä masulle, kaikkea tarkkaillaan ja mielellään myös maistetaan. Tyttö on tosi rauhallinen vaikka tahtoakin kyllä löytyy.Yllättävän moni asia on hänen kanssaan mennyt erilailla kuin veljensä ja luonnekin taitaa olla vähän erilainen.  Moni lastentarvike on hänen kanssaan ollut jotenkin funktionaalisempi, kuten vaunut, jumppakaari, tutti ja leikkimatto.

DIY lämpöpussi

Tällainen turvakaukalon lämpöpussi tuli tehtyä ennen joulua. Yllättävän toimiva ja lämmin vaikka tekovaihe oli aika säätöä! Materiaaleina fleece, vanulevy ja taustakankaana puuvilla, niitä epätoivoisesta sohvanpäällisprojektista jääneitä :D.

Nimijuhla

Takkeja

Viime talvena ompelin tuon kuvissa olevan villakangastakin (yllättäen se on muuten mahtunut vielä tänäkin talvena!) ja tykästyin malliin sen verran, että syksyllä ompelin samalla kaavalla sinisen tuulitakin. Ompeluvaiheessa olin sen verran skeptinen lopputuloksesta, että kolusin läpi kaikki mahdolliset kaupat ja kirpparit, mutta mieleistä ei löytynyt kohtuuhintaan. En ollut tajunnut, että välikausitakit myydään yleensä keväisin. Ostimme tosin Marimekon alesta tosi edullisen takin, mutta se on kokoa 92 ja sopii paremmin ehkä ensi syksynä. Onneksi kuitenkin ompelin takin loppuun, koska mielestäni siitä tuli ihan kiva kaikessa yksinkertaisuudessaan ja leikkikentällä sitä luultiin kerran jopa Mini rodinin takiksi!

Kankaana takissa on Shelbystä tilattu tuulen ja vedenpitävä tekninen kangas, vuorina tavallinen vuorisilkki ja hupussa puuvillatrikoo. Saumoihin yritin saumateippiä, mutta silityshommaan ei ollut kärsivällisyyttä, joten nyt mennään ilman. Tarvikkeet maksoivat noin 30 e ja sain niistä housut ja takin sekä ylimääräistä jäi vielä toiseenkin pieneen takkiin.

Vinkkinä muuten kapeajalkaisille lapsille Shoo pomin kengät -ihan tuurilla ostin ne zalandon alesta sen perusteella, että niissä on sekä vetoketju että nauhat. Olivat aivan mainiot, mutta jääneet jo pieniksi. Harmi vaan näitä tennareita nauhat-vetskakombinaatiolla myydään vain kokoon 23 asti.

Pikkuihmiset

Aika on kulunut vauvan syntymän jälkeen aivan supernopeasti. Tyttö on jo kuusi viikkoa! Tänään ulkoiltiin vähän pihassa ja käytiin pitkästä aikaa leikkikentälläkin.

Kokonaisuudessaan meillä on tämän uuden elämän alku mennyt hyvin. Varsinkin päivät ovat sujuneet yllättävän hyvin, yöt ovat sitten asia erikseen. Vauva on yleensä rauhallinen ja nukkuu paljon päivällä, mikä on helpottanut isoveljen sopeutumista tilanteeseen. Ne hetket, kun molemmat tarvitsisivat syliä samanaikaisesti ovat silti rankkoja. En ole niihin vielä tottunut, liekö totunkaan.  Välillä on myös tullut kyseenalaistettua, onko kolmessa kerroksessa asumisessa mitään hyvää. Ehkäpä se on merkki siitä, että rutiineja pitäisi vielä kehittää ja kantoliinan käyttöä treenata.

Yöllä alkaa aina toinen elämämme. Ensimmäisen kuukauden vauva valvoi, söi, pulautteli, kakkaili ja muuten vaan kaipasi levottomana seuraa aina puolesta yöstä kolmeen tai aamuneljään. Viimeisen viikon aikana settiin on tullut lisäksi lohduton itku, jonka arvelen johtuvan vatsavaivoista. Jospa ne helpottaisivat kolmannen kuukauden alkaessa? Ainakin isoveljeln itkuisuus väheni tuolloin. Valvominen ottaa koville, mutta silti tuntuu, että on hyvä asia, että vauva itkee nimenomaan yöllä, jolloin ehdin keskittyä häneen kaikessa rauhassa sataprosenttisesti ja omia hänet vain itselleni.

Tällaisia kuulumisia siispä meille!

Tahattomasti huovutetut

Viime keväänä tuli pestyä pyykkiä tapani mukaan kiireessä ja väsyneenä, mikä on huono idea, mikäli pyykkien joukossa on käsin pyykättäväksi tarkoitettua alpakkaa. Pojan vauvaneuleet saivat siispä kunnon linkouksen ja minä pahan mielen. Päätin kuitenkin lohduksi hyödyntää neuleköntit pehmoleluina, ja täytyy myöntää, ettei harmittanut enää yhtään niin paljoa! Kaikki lelut ovat inspiroituneet pinterestistä, koska minulla ei näköjään ole omia ideoita tai ainakaan hyviä :D